Kiti Kokkonen nousi kansan tietoisuuteen Putouksen Tanhupallona. Tosiasiassa hän on viihteen veteraani ja hauskuttaja toisessa polvessa. Nyt Kokkonen kertoo, miksi karsiutuminen Kallion ilmaisutaidon lukiosta otti lujille, mutta kolmet pakit Teatterikorkekoulusta eivät tuntuneet missään.
Raskas, ahdistava ja surumielinen. Sellainen on perinteinen Suomi-brändi. Kalevalasta ei löydy happy endejä, vaan murhetta ja väkivaltaisia loppuja. Sananlaskumme todistavat saman. Itku pitkästä ilosta. Kasvaa se mies räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.
Näyttelijä Kiti Kokkonen sanoo olevansa perusluonteeltaan supisuomalainen synkistelijä. Punaisen kiharapilven lomasta pilkottavat otsajuonteet paljastavat, että synkistelty on.
– Jo lapsena tiedostin, että elämme vain ohikiitävän hetken.
– Melankolinen on oikea sana kuvaamaan luonnettani. Vaikka kykenen näkemään elämässä myös humoristisen puolen, olen koko ajan huolissani jostain, Kokkonen sanoo.
– Juuri nyt olen ihan varma siitä, että en enää ikinä näe aamulla ulos päästämääni Mini-kissaa.
Teatterin puvustamo on Kiti Kokkoselle kuin toinen koti. Hän on esiintynyt pienestä pitäen ja on hauskuttaja jo toisessa polvessa.
Suru on osa elämää
Tätä haastattelua tehdään kevyistä komedioista tutussa Linnanmäen Peacock-teatterissa, mutta Kokkonen on ihan vakavissaan.
– Jo lapsena tiedostin, että elämme vain ohikiitävän hetken. Ja että elämään kuuluu paljon surua, yksinäisyyttä ja luopumista.
Ihmiselon kummallisuuksiin kuuluu se, että muita Kokkosen puhe sekä hänen kirjoittamansa tekstit tuppaavat naurattamaan.
– Olen pienestä asti kirjoittanut mielestäni vakavaa ja dramaattista tekstiä. Kun näytin tekstejä silloiselle Trendi-lehden päätoimittajalle Hanna Jensenille, hän piti niitä hauskoina, Kokkonen muistaa.
Yleisön reaktio oli sama, kun Kokkosen kolumneja alettiin julkaista lehdissä. Se hämmentää häntä yhä.
Yksi tyrmäys ja kolmet pakit
Kiti Kokkonen syntyi Helsingissä 1974 Ere Kokkosen ja Titta Jokisen perheeseen. Vuonna 2008 kuollut isä muistetaan ohjaamistaan Uuno Turhapuro -elokuvista ja yhteistyöstä Spede Pasasen kanssa. Lisäksi hän toimi pitkään MTV:n viihdepäällikkönä. Äiti Titta Jokinen taas on tehnyt pitkän uran näyttelijänä, laulajana ja viihdyttäjänä.
Alun perin Kiti Kokkosesta piti tulla pankkivirkailija. Pikku hiljaa lapsuuden haaveammatti vaihtui kuitenkin esiintyväksi taiteilijaksi.
– Pettymys oli valtava, kun en päässyt Kallion ilmaisutaidon lukioon.
Kiti Kokkosen lempilaji on tragikomedia.
Kokkonen oli pitänyt sisäänpääsyä itsestään selvänä ja pöyristyi, kun hänessä ei nähty nupulla olevaa taiteilijaa.
– Pettymys oli valtava, kun en päässyt Kallion ilmaisutaidon lukioon.
Myös Teatterikorkeakoulun pääsykokeista Kokkonen sai pakit – peräti kolme kertaa. Kallion lukion pettymyksen rinnalla se kuitenkin kalpenee.
– Ymmärsin valintaraadilta saamani palautteen. Teatterikorkeaan etsittiin mahdollisimman muuntautumiskykyisiä opiskelijoita ja minua pidettiin karikatyyrimäisenä ja maneereiltani liian voimakkaana, hän sanoo.
Pettymystä loivensi se, että samoihin aikoihin Kokkonen dubbasi piirrettyjä sekä esiintyi radiomainoksissa ja joulu-kalenterissa mainosalan töiden lisäksi. Pian myös näyttämölle löytyi reitti.
– Kun pääsin Helsingin Ylioppilasteatteriin, sain itsevarmuutta ja opin lisää näyttelijäntyöstä. Siellä pääsin tekemään hyvin erilaisia rooleja, myös dramaattisia. Minulle avautui uusi maailma enkä enää lokeroinut itseäni, vaikka olenkin mieltynyt komedialliseen ilmaisuun. Oikeasti lempilajini on tragikomedia.
Alla näkyvässä päivityksessä JHL:n Instagram-tilillä Kokkonen eläytyy viiteen tunnetilaan:
Maailmanloppu on lähellä
Ennen siirtymistään täysipäiväisesti teatterin pariin Kokkonen ehti työskennellä kymmenkunta vuotta mainostoimistossa.
– Jätin tuotanto-AD:n hommat kevein sydämin, sillä mainosala edusti minulle liian rahakeskeistä maailmaa. Siitä elämänvaiheesta jäi kuitenkin muutamia hyviä ystäviä ja graafisen suunnittelun taidot.
Miksi Kiti Kokkonen on kerran ollut lakossa ja miksi se nolottaa häntä yhä? Katso vastaus alla olevalta videolta:
– Jätin mainostoimiston kevein sydämin, sillä mainosala edusti minulle liian rahakeskeistä maailmaa.
Nykyään Kokkonen toimii Suomen Komediateatterin taiteellisena johtajana. Imitaattori Jarkko Tammisen kanssa hän vastaa Linnanmäen Peacockin ohjelmasisällöstä seuraavat kaksi vuotta.
Niille taidoille on ollut käyttöä, sillä Kokkosella on ollut tapana suunnitella ja taittaa Suomen Komediateatterin ja sen edeltäjän Komediateatteri Arenan esitysten käsiohjelmat ja julisteet.
Tänä syksynä aika on kulunut Maailmanlopun revyyn parissa, sillä Kokkonen on yksi revyyn käsikirjoittajista. Lisäksi hän revittelee lavalla Krisse Salmisen, Niina Lahtisen, Riku Niemisen ja muiden näyttelijöiden kanssa.
Jouluaaton odotus alkaa tammikuussa
Marraskuun lopussa ensi-iltaan tulee Kokkosen tähdittämä elokuva Swingers – tyylilajiltaan parinvaihtokomedia. Kyseessä on näyttelijä Pamela Tolan esikoisohjaus.
Kokkonen kehuu elokuvan työryhmää upeaksi ja malttaa tuskin odottaa ensi-iltaa ja lopputuloksen näkemistä.
– Vaivaantuneisuus ja häpeä sekoitettuna uteliaisuuteen on nerokas lähtöasetelma komedialle.
– Oli kiinnostavaa päästä tekemään elokuva itselleni täysin vieraasta aiheesta. Vaivaantuneisuus ja häpeä sekoitettuna uteliaisuuteen on mielestäni nerokas lähtöasetelma komedialle.
Lokakuussa Kokkoselta ilmestyi jo toinen lapsille ja lapsenmielisille suunnattu askartelukirja. Tuhti, lähes satasivuinen Tanhupallon joulukirja sisältää 24 jouluaiheista askarteluohjetta ja muuta kivaa.
Tanhupallon joulukirja kannustaa pienet ja isot jouluiseen askarteluun.
– Olen jouluihminen. Alan odottaa aattoa jo tammikuussa, hän sanoo ja asettuu kuvattavaksi lehden kanteen.
Kun kuvaaja kääräisee jouluvalot tähden kaulaan, Kokkonen innostuu silmin nähden.
– Vau, näin pitäisi kaikkien koristautua jouluaattona!
Katso alla olevalta videolta, kuinka Kokkonen piilottaa purukumin lavasteisiin Motiivin kansikuvauksessa:
Sellaista elämä on
Kiti Kokkosen luoma Tanhupallo upposi suomalaisiin Putouksen sketsihahmokisassa.
Koko kansan tutuksi Kokkonen tuli viime keväänä voitettuaan Putous-viihdeohjelman sketsihahmokilpailun. Hänen ideoimansa ja esittämänsä Tanhupallo iski – suomalaisten nauruhermoon.
Kokkosta oli varoitettu, että Putouksen suosio heijastuu arkeen, mutta silti se pääsi yllättämään.
– Putouksen tuoma yhtäkkinen julkisuus ja yksityisyyden menetys ahdistivat. Yhteydenottoja tuli joka suunnasta, ja tuntui, että jokainen halusi minusta jotain, enkä yksinkertaisesti kyennyt repeämään niin moneen suuntaan. Tuli pieni paniikki.
Kuvaavaa oli, että kun pikkunoidat olivat liikkeellä palmusunnuntaina, Kokkosen ja hänen miehensä, muusikko Olli Tikan espoolaiskodin ovikello soi 50 kertaa.
– Tuntui, että jokainen halusi minusta jotain, enkä yksinkertaisesti kyennyt repeämään niin moneen suuntaan. Tuli pieni paniikki.
– Aiempina vuosina meillä oli poikennut nollasta kolmeen virpojaa.
Mikä vaaleanpunaiseen ballerina-asuun ja röyhelöhameeseen pukeutuneessa Tanhupallossa sitten viehättää?
– Se minuakin ihmetyttää. Ehkä lapsihahmon suulla kerrotut havainnot ympäröivästä maailmasta naurattavat, mutta vastaanotto olisi kenties toinen, jos äänessä olisi aikuinen, Kokkonen miettii.
Katsojien nauruun sekoittui myös huolta, sillä moni piti Tanhupallon hiukan repaleista perhetaustaa vähintäänkin kyseenalaisena, jopa traagisena.
– Yksi kirjoitti, että menetti elämänhalunsa, kun se pinkki läskipallero voitti.
– Meidän kaikkien suvussa tai tuttavapiirissä on varmasti ainakin yksi alkoholisti ja rikollinen tai joku, jolla on parkkisakot maksamatta. On avioeroja ja uusperheitä. Sellaista se elämä on.
Palauteryöppy pieniltä ja pyöreiltä
Maailmalle voi joskus näyttää kieltä.
Putouksen uudet jaksot ja sketsihahmot pyörivät jo televisiossa, mutta Tanhupallolle riittää kysyntää messuilla ja muissa tapahtumissa.
– Pukeudun Tanhupalloksi ainakin pari kertaa kuukaudessa. Tulee kutsuja, joihin haluaisin vastata myöntävästi mutta muiden kiireiden takia joudun sanomaan ei. Iltapainotteisiin tilaisuuksiin tai ravintolakeikoille Tanhupallo ei pääse, koska hän on vasta kuuden vanha, selittää Kokkonen.
Luomastaan hahmosta hän saa edelleen runsaasti palautetta. Negatiivisia on tullut vain kaksi, mistä näyttelijä on ihmeissään.
– Otin ne oikein talteen. ”Ihan paska”, kuului yksi kommentti. Toinen kirjoitti, että ”menetti elämänhalunsa, kun tämä pinkki läskipallero voitti”.
Myös kasvatuksen ammattilaiset ovat kiitelleet, sillä Tanhupallon varjolla on ollut helppo puhua lasten kanssa kiusaamisesta.
– Me ollaan kaikki sellaisia kuin ollaan. Tuntuu hyvälle, jos Tanhupallo on myötävaikuttanut siihen, että hyväksymme toisemme juuri sellaisina kuin olemme.
Aivan erityisesti koomikon sydäntä lämmittää lapsilta sekä pieniltä ja pyöreiltä tullut palaute. Ilmankos, sillä hän on itsekin vain 148,5 senttiä pitkä.